Mitä enemmän lataamme apseja,
pörräämme netissä, tsättäämme, puhumme somea – sitä enemmän alamme kaivata
puhetta, makuja, tuoksuja. Ja kosketusta.
Toimittaja, tietokirjailija Frank
Rose ja markkinointiguru Paul Woolmington tekivät helmikuussa 2013 JWT:n
toimeksiannosta kyselytutkimuksen 1200:lle yli 18-vuotiaalle amerikkalaiselle
ja englantilaiselle. "Embracing Analog" -artikkeli kiteyttää sekä kuluttajien syviä tuntoja että pintaraapaisuja murroksesta: viimeisen kymmenen vuoden aikana valtava määrä jokapäiväistä
fyysistä, kouriintuntuvaa, toimintaa on digitalisoitunut ja virtualisoitunut.
Online vs. Offline
”Online” on vetänyt ”offlinea”
pidemmän korren kun on kyse mm. tuotteiden vertailusta, laskujen maksamisesta, kuvien katselemisesta ystävien
kanssa, musiikin ostamisesta ja kuuntelusta, peleistä & pelaamisesta. Helppous,
nopeus ja hinta koukuttavat nettikuluttajan.
Vaivattomuuden ja rajattoman valikoiman varjopuoleksi koettiin kuitenkin se,
että hankinta, kokemus, elämys jää usein pinnalliseksi ja muuttuu fyysiseen
kokemukseen verrattuna nopeasti arvottomaksi.
Autenttisuus kiehtoo
Tutkimus nosti esille myös vastaajien mieltymyksen ja nostalgian
”epätäydelliseen, viimeistelemättömään, autenttiseen” – vastapainona
massatuotannon ja äärimmilleen viritetyn tuotantoprosessin priimalle. 67%
tutkimukseen vastanneista amerikkalaisista muistelee kaiholla tai ihastelee
kuriositeettina vinyylilevyjä, levysoittimia tai valokuva-albumeita.
Nostalgia-buumi synnyttää sosiaaliseen mediaan jatkuvasti uusia heimoja, joita yhdistää intohimoinen suhde käytöstä
väistyneisiin esineisiin. Yli 70% vastanneista myöntää kaipaavansa kirjojen
tuoksua, 56% sanoo samaa lehdistä. Sekä UK:ssa että USA:ssa levyjen
vinyyliversioiden myynti kasvaa 20%:n vuosivauhtia.
Ihminen on luonteeltaan keräilijä
Konkretiaan koukuttaa myös ihmisen
niin perin inhimillinen taipumus taltioida ja säilöä esineitä ”kaiken varalle”
tai kaikkien nähtäväksi. Trendi
on saanut jo nimenkin: ”analog chic” (The New York Times). Samaan aikaan
kun jokainen digilukutaitoinen pohtii omaa blogiaan tai virtuaalista somepersoonallisuuttaan,
luksusbrändi LouisVuitton lanseerasi oman ”stationery”/kirjepaperi –valikoimansa
eksklusiivisiin kyniin ja toimistotarvikkeisiin erikoistuneessa Pariisin putiikissaan.
Käsinkirjoitettu kirje on nykyään kannanotto, manifesti, luksusta, jotain
ainutlaatuista. Oi aikoja, oi tapoja.
Kirjo hyviä case-esimerkkejä
Artikkeli tykittää lukijalle
hengästyttävän listan esimerkkejä fyysisen elämyksen ilmiöistä ja trendeistä.
Virkistävää vaihtelua joskus täysin valtoimenaan riehuvalle digimanialle ja
kaiken analogisen manaamiselle museoiden manoille. Samalla artikkeli antaa
lukuisia vinkkejä digitaalisen elämyksen väkevöittämiseen ihmisen nostalgia- ja
konkretia-kaipuuseen vetoamalla. Entä miten välittää tunne
vieraanvaraisuudesta, välittämisestä ja lämpimästä kädenpuristuksesta samalla
kun palvelu pitäisi ”verkottaa, automatisoida ja digitalisoida” – ja vapauttaa
ihmiset tuottavampaan työhön? Palataan
tähän tuonnempana…
“As life becomes more hyperconnected and convenient, our worlds are
being tilted toward the rational IQ sides of our brains. This leaves an
increasing gap in the emotional EQ side, which leads us to yearn for and seek
out analog objects and physical experiences.”
Eihän tämä nyt ihan tieteellinen artikkeli ole, mutta olen letkeällä tuulella, joten menköön.
VastaaPoistaEi nyt ihan tieteellinen. Mutta letkeä.
VastaaPoista